Robert De Niro (s. 17. elokuuta 1943) on yksi elokuvamaailman legendaarisimpia kasvoja, vaikka näyttelijän kulta-ajat ovat menneetkin vuosia sitten. De Niro on kuitenkin siitä arvokkaasti vanhentuva näyttelijä, että miehen roolit eivät ole missään vaiheessa menneet liiallisen nolouden puolelle. Huteja tulee kaikilla, mutta Robert De Niro on pystynyt olemaan uskottava jopa hölmöissä sivuosarooleissa, mitä viime vuosikymmeninä mieheltä on nähty.
De Niron amerikanitalialaisuus on leimannut useita miehen rooleja ja yhtenä syynä tähän lienee yhteistyö amerikanitalialaisen Martin Scorcesen kanssa. Miesten välinen synergia on näkynyt elokuvissa sekä huikeana ohjaustyönä, uskottavina roolisuorituksina mutta myös New Yorkin aksenttina, jossa kuullaan kaikuja italialaisuudesta, juutalaisuudesta ja irlantilaisuudesta. Scorsesen kanssa tehtyjä elokuvia ovat muun muassa Taksikuski, Sudenpesä, Kuin raivo härkä, Mafiaveljet, Casino ja Cape Fear. Viimeisin roolisuoritus Scorcesen elokuvissa on ollut The Irishman-elokuvassa, joka julkaistiin poikkeuksellisesti Netflixissä. Tämä herätti kohua, mutta elokuvaa on kehuttu yhdeksi molempien parhaista elokuvista.
De Niron parhaimpia rooleja ovat myös Kauriinmetsästäjässä (The Deer Hunter) nähty Miken rooli, Sergio Leonen Suuri gangsterisota-elokuvan (Once upon a time in America) Noodles sekä Noiduttu sydän -elokuvan (Angel Heart) pirullinen rooli Louis Cyphrena.
Viime vuosikymmeninä De Niro on totuttu näkemään myös komediarooleissa, joihin mies sopii vakavalla naamalla kuin nakutettu. Jay Roachin ohjaama Perhe on painajainen (Meet the Parents) ja sen jatko-osat näyttivät Robert De Nirosta toisen puolen, vaikka periaatteessa näyttelijä oli yhtä vakavana kuin monissa muissakin rooleissaan. Viime vuosien komedioista Robert De Niro pääosassaan voisi mainita Zac Efronin kanssa näytelty Dirty Grandpa, joka ilmestyi vuonna 2016.
Robert De Niro voi tehdä monta elokuvaa periaatteessa samoilla ilmeillään, mutta näyttelijässä on runsaasti sitä, mitä monelta muulta puuttuu. De Niron karisma kantaa edelleen pitkälle, oli näyttelijä sitten vakavana tai valloittavan hymyilevänä.
Parhaat ja suosituimmat päivät Robert De Nirolla ovat ohi, mutta hänestä ei ole koskaan tullut minkäänlaista kehäraakkia. Siksi miehen elokuvia jaksaa katsella vuodesta toiseen, varsinkin siksi koska valikoimaa on niin monelta vuosikymmeneltä, että heikompaa hirvittää.
